Rokua Geopark Challenge 2012

Taustaa

Rokua Geopark Challenge 24h seikkailukisa oli ollut Jarkolla ja Harrilla mielessä jo pidemmän aikaa; olihan vaimomme Marjo ja Niina olleet siellä viime vuonna Passion Adventuren väreissä. Lopulta toukokuussa Harri tarttui härkää sarvista ja otti Jarkkoon yhteyttä ja siitä joukkueen kasaaminen alkoi. Joukkueen kolmannen jäsenen uskoimme löytyvän helposti mutta toinen toistaan kovemmat seikkailijat tyrmäsivät houkuttelevan seikkailutarjouksen kerta toisensa jälkeen. Lopulta Harrin aiemmin kartoittama ja tulevien kaksosten isä Ossi lupautui pienin varauksin joukkueeseen mukaan.
Näin Powerwave Adventure Team oli syntynyt!

Kilpailumateriaalin saimme käsiimme Rokualta klo 17. Pikaisen karttojen ja reittikirjan tutkimisen jälkeen olotila oli: huh huh. Varsinkin melontaosuus mietitytti, sillä omiin kajakkeihin emme olleet varautuneet. Tiedossa oli se, että järjestäjien kajakit tultaisiin jakamaan ilmoittaumisjärjestyksessä ja myös se, että joukkue joka joutuu valitsemaan kajakit viimeisenä ei välttämättä kovin hyviä menopelejä saa. Pakollisina tehtävinä tälle iltaa oli köysitesti, kajakkien reskutus ja pyörien kuljettaminen Mananansaloon. Ilta meni hieman pitkäksi ja nukkumaan pääsimme vasta klo 01:30.

Aamiaisen jälkeen perjantaiaamuna oli ohjelmassa siirtyminen Vaalaan, josta prologi starttasi klo 11:00.

Perille päästyämme saimme sen mitä pelkäsimme: kajakit, jos niitä nyt voi edes kajakeiksi kutsua, oli aatamin aikaiset, vailla peräsimiä ja varsinkin kaksikko herätti pelonsekaisia tunteita. No päätös oli, että sillä mennään mitä on eikä murista turhaan.

Prologi 

Ratamestari oli jakanut prologin neljään osaan: uinti, rullaluistelu, coastaleering ja juoksu. Näistä kolme viimeistä oli ennalta tiedossa; uinti saareen tuli pienenä yllätyksenä. Uinti minimivarustuksessa kuitenkin onnistui kolmikolta ongelmitta. Harmi vain kun meidän GPS seuranta ei prologin aikana toiminut.

Prologi alkoi reippaalla 400-500m uintiosuudella, jonka joukkueemme uimaspesialisti Harri hoiti ensimmäisenä, tosin Jarkko peesasi viidentenä rantaan ja Ossikin tuli 15 ensimmäisen joukossa laittamaan rullaluistimia jalkaan. Tästä oli hyvä jatkaa.

Rullaluistelussa otimme eri reitinvalinnan kuin muut, kiersimme radan vastapäivään. Ensimmäisen leimauksen (1.3) jälkeen suuntasimme ensimmäiselle tehtävälle. Ensin rullaluistimet reppuun, kengät jalkaan ja lukemaan Quest: "Hyppy veteen kalliolta". Ossi ja Jarkko hyppäsi edeltä, Harri perässä. Porukkaa oli kuin pipoa niin kalliolla kuin vedessäkin. Harri ehti kiivetä heti ensimmäisen hypyn jälkeen takaisin kalliolle kunnes Jarkko alkoi huutelemaan kolmannen tiimijäsenen perään. Harri vastaa huutoon ja saa komennon tulla myös vastarannalle; no eikun hyppy uudestaan ja liikettä kapteenin suuntaan. Porukka piti kuulemma saada kokoon ja sen jälkeen vasta hyppy uudestaan virtaavaan veteen. Nyt tehtävä suoritettu ja takaisin rullille leimaamaan rasti (1.1) ennen vaihtoa (T0). Reilut 8km vasta takana.

Coastaleering alkoi rastilla (2.1) puussa; Jarkko hoiti sujuvasti kiipeämisen. Sitten juosten sillan yli; Quest:lla näytti olevan väljää, joten suuntasimme suorittamaan sen: "Yksi laskeutuu köydellä sillalta veteen ja kaksi muuta etsii rastia sillan alta". Ossi laskeutui Nelosen kamera päässä Harrin ja Jarkon etsiessä rastia. Rasti löytyi sillan toisesta huoltokäytävästä, jonka jälkeen säntäsimme seuraavalle rastille (2.2). Raunio löytyi nopeasti ja juoksimme Questin kautta saareen seuraavalle kahdelle rastille (2.4 ja 2.5). Näiden jälkeen oli vuorossa uinti mantereen puolelle; töitä sai tehdä ihan kunnolla ettei virta vienyt enempää alajuoksulle. Sitten juosten seuraavalle rastille (2.3), josta suuntasimme takaisin uiden saareen ja sillan kautta vaihtopaikalle (T0). Tässä vaiheessa noin 17km mittarissa.

Juoksupätkä mentiin sitten taas vastapäivään. Ensin pitkospuiden kautta leimaamaan rasti hakekasoilta (3.2). Siitä urbaaneja Vaalan kortteleita pitkin kolmen rastin kautta Quest:lle: "Etsi 3 puuttuvaa kuvaa palapeliin, joka paljastaa lopullisen rastin". Tästä oli mahdollisuus ottaa myös hieman sakkoa ellei kuvat alkaisi löytymään. Jarkko otti haltuun veturitallin, Ossi junaraitteet ja Harri veturin. Noin 5 minuutin päästä kokoonuimme ja kaikki kuvat oli löydetty. Jarkko oli päässyt hyödyntämään taskulamppuaankin veturitallin pimeydessä. Kuvasta paljastui patsas, jossa mies meloo. Juoksujalkaa suuntasimme kylän raitille kysymään paikallisilta mistä kyseinen patsas mahtaa löytyä. Rastin löydyttyä nokka kohti vaihtopaikkaa (T1) ja valmistautumaan melontaan. Kilometrejä mittarissa 26km ja olimme viidentenä miesjoukkueista.

Melonta

Melonta tosiaan herätti jo pieniä epäilyksiä saatuamme kaluston käsiimme. Järjestäjien kalusto kun luovutettiin ilmoittautumisjärjestyksessä ja me olimme listalla toiseksi viimeisenä. Rannasta lähdettyämme kaksikko ui laitureiden suojassa aivan ok ja suoraan mutta heti pieneen allokkoon mentäessä se kääntyi nopeasti poikittain vasten aaltoa. Noh, tästä ei suuremmin lannistuttu vaan lähdettiin taittamaan matkaan niillä mitä oli annettu. Myötätuulen siivittäessä (lue: hankaloittaessa) Jarkko otti suunnistusvastuun yksiköllä, poikien yrittäessä taltuttaa urheasti erittäin suuntaherkkää kaksikkoa. Treeneissä ollut peräsimellä varustettu Seabird oli tässä vaiheessa vain poikien märkä päiväuni. Nyt vain oli herättävä ja opittava, opittava nopeasti, menemään suoraan. Jarkko harjoitteli edelle kajakkisurffausta, sen verran mahtavia aaltoja Oulujärvi tarjosi. Tässä vaiheessa oli selvää että jos me hävitään 1km/h, matkaa on 40km niin "normivehkeillä" aikaa menis noin 8h niin nyt jäädään ainakin 1,5h kärkiporukoista.

Aika alussa pari joukkuetta meni ohi ja pääsimme leimaamaan ensimmäisen melontarastin. Suistossa Ossi ja Harri kävi laiturilla kippaamaassa sisäänkertyneen veden pois ja matkaa lähdettiin jatkamaan CP6 kautta kohti Kuostonsaaressa sijaitsevaa Questia: "Seuraava rasti on kartalla näkyvässä soramontun reunalla". 

Saarta lähestyttäessä näimme seikkailija-hepun joka kahlasi ees-taas vedessä ja ihmettelimme mitä ihmettä se poika rukka tekee kun rasti on selän takana. Melontaa oli takana noin 25km ja saarelle saavuttaessa huomasimme että siellä oli vielä paljon kajakkeja eli odotettavissa oli pitkä reissu saarella. Rastivahti vahvisti, että siellä menee "paljon" aikaa, joten otimme reput kantoon. Jarkko piti pelastusliivitkin päällä, oli ilmeisesti niin kiintynyt niihin viimeisen 7h aikana!

Tässä vaiheessa Harrilla oli aika viileä olo kajakista nousemisen jälkeen ja lämpöjen päälle saaminen vei aikaa juoksun tuntuessa aika työläältä. Tossu ei ollut nyt syönnillään. Jarkko ja Ossi taittoi kartan kanssa 50 metriä edeltä matkaa, Harri yritti roikkua perässä. Harri oli kuitenkin lähtöpaikalla painanut mieleen missä rastin pitäisi olla ja alkaessamme laskemaan Kuostonvaaralta huomattiin, että liian pitkälle ollaan tultu. Pika-analyysi yhdessä, nokka 180 astetta takaisin ja taaksepäin 300-400 metriä. Sitten tarkka suunta ja laskeutumaan kohti rastia. Soramonttu löytyi sitten suht helposti, josta löytämämme rasti opasti seuraavalle; niemenokka luoteessa. Tämän jälkeen rastit haettiin järjestään välillä juosten ja välillä lönkötellen ja maisemia ihaillen, mutta koko saari tuli kierrettyä. Tuli sellainen olo, että täällä saaressa olisi kiva vaikka retkeillä ja olla "rauhassa"... Ehkä sitten joskus. Kohti seiska rastia mennessä tulimme siihen tulokseen, että rastin on pakko olla viimeinen ja haemme sen 100m päästä rannasta kajakeilla. Sitä rastia vaan ei löydy mistään, eikä tietenkään tule mieleen että rasti on se sama mitä se "heppu" rannassa etsiskeli, eli tämä oli ratamestarin erikoinen, rastipiste olikin saaren rannalla. Saaressa viihdyttiin sitten lopulta (tarkista) ja jälkeen jäätiin noin (tarkista).

Kuoston jälkeen ylitettiin sitten Lehmisalmi, jossa allokko oli jo aikamoinen. Tästä matkaa taitettiin jo hieman reippaammalla tahdilla; perämies O. Kangas. ja purseri H. Määttä alkoivat nimittäin saada jujusta kiinni, tosin keli kävi erittäin tuuliseksi ja jopa metrin korkuisia vaahtopäitä pistelimme matalaksi. Unohtumaton kokemus. Jatkossa Nallikarin pikku laineet ei tunnu missään. Ossi kipparoi aina isompien aaltojen tullessa kajakin suoraan että pysyttäisiin pystyssä ja jokseenkin kuivina. Tiedä miten olisi menty jos kunnon myräkkä olisi ollut. Tästä matka jatkui sitten muinaiskirkon (CP8) kautta Kaivannonniemen kärkeen (CP9). Aurinko oli jo laskemaisillaan kun suuntasimme melonnan loppuun Martinlahteen (CP10). Heti rantauduttuamme kylmyys iski kunnolla ja siinä vaiheessa neopreeni paitojen ja hanskojen hankinta osoittautui meidän pelastukseksi! Tästä kipitimme sitten kohti TA2: takana 81km, 12,5h ja kahdeksas sija.

Jarkko pääsi yksiköllä melontaosuuden kohtalaisen suoraan mikä ilmenee GPS seurannan reitistä. Harri ja Ossi siksakkasi matkan varrella varmasti 4-5km ylimääräistä. Kaksikon kuppipenkit hankasivat  myös erittäin onnistuneesti selkänikamia. Onneksi oli hankittu neopreeniset melontapaidat, iso kiitos siitä Jarkolle!

Pyöräily

Vaihtopaikkana toimi Kassu Halosen Taidetalo Manamansalossa. Vaihtopaikalla Oravamäen Maija kertoi, että kärki on noin 2,5h päässä ja se synkensi mieltä. Tosin Maija ei hoksannut kertoa eikä mekään tietenkään kysyä, että 4 joukkuetta on edessä noin tunnin sisällä; tämä tieto olisi pistänyt meihin hieman vauhtia. Söimme herkullisen jauhelikeiton ja pari ruisleipää, vaihdoimme kuivat kamat niskaan, rasvasimme perperin ja jatkoimme matkaa. Meidän mielestä vaihto meni sopivan liukkaasti, mutta näin jäljestä päin katsottuna 45min tauko ei ainakaan paranna sijoitusta.

Tästä lähdettiin sitten kohti Soiluanniemeä (CP11 ja CP12) kautta Harjanniemeen (CP13). Tästä nokka kohti CP14 (tervahauta) ja luvatusta single track:sta herkutellen CP15 kautta CP16, jossa tehtiin ensimmäinen pyöräilykoukku. Oikealle lähtevä polunpää ei juuri erottunut mutta tämä kuitenkin löydettiin pikaisesti. Seuraavaksi oli vuorossa Quest3.

Aina Quest 3:lle asti matka taittui sen suuremmitta ongelmitta ja meno tuntui maistuvan kaikille. Suopungin heitto ei oikein luonnistunut ja sakkokierroshan sieltä paukahti. Haettiin bonus rastia ja tässä vaiheessa vauhti alkoi pikkuisen tippua ja Jarkko alkoi nuokkua pyörän selässä. Harri heitti kartan Jarkolle ja uusi elämä koitti. Kiersimme Kaaresjärven etelän kautta, vaikka tiesimme Sepon salaa toivovan monien "kahlaavan" Makkaraniemen rastille pyörän kanssa. Harri haki rastin 18 ja kasteli vehkeet, muttei pyörää ja matkaa jatkettiin kohti rastia 19. Jarkko ei hoksannut että rannalla olisi mennyt hieno maisemareitti ja menimme pidemmän kautta. Rastille 20 menimme myös hieman epävarmasti, Ossi ja Harri jäivät metsän reunaan odottamaan kun Jarkko haki onnistuneesti rastin rannalta. Pojat olivat selkeästi alle 100m päässä kun Ounasvaaran urlun pojat kyselivät missä se rasti oikein on... eivätkä löytäneet ;) Tässä vaiheessa pieni ilon välkähdys on että onhan täällä vielä muitakin, vaikka tunne jäi lyhyeksi kun rastia 21 ei meinannut löytää sitten millään; tämä rasti oli ilmeisesti ollut hankalahko myös muille. Ounasvaaran Urlun pojat kiittivät ja tekivät yli vartin kaulan sillä aikaa kun me etsittiin rastia.

Tämä rasti tais olla meidän reissun kulminaatiopiste, kukaan ei muistanut tankata kunnon yöpalan jälkeen ja iski lievä heikkous yhdelle jos toiselle. Matka rastille 23 tuntui, varsinkin Jarkolla, kylmää hikeä puski naamaan ja armoton syöminen oli tässä vaiheessa edessä. Rastin jälkeen kerättiin voimia, mutta matkanteko muuttui retkivauhdiksi. Harri jatkoi suunnistusta ja lossille päästyämme Urlun pojat olivat karanneet yli 40min päähän. Ossi otti ennen lossille menoa pikku nokka unet hiekoituslaatikossa ja huumori alkoi pikku hiljaa herätä poikien mielessä. Lossilta päästyämme jatkoimme retkeilyvauhtia ja samalla alkoi takapuoli olla "hellänä" polkemisesta. Rastilla 29 olimme Urlun poikia jo 1h ja 10min perässä. Loppumatka TA3:lle piti olla kevyttä rullailua mutta etsimme vielä 31 rastia jonkin aikaa ennen kuin rullailu asfalttia pitkin sai alkaa ja haimme loput rastit.

Pyöräilyn lopussa alkoi hiipiä tunne, että matka tulee jäämään kesken ja pyöräily on viimeinen osuus mitä taitetaan. Kisa-aika tässä vaiheessa näytti jo lähelle 24 tuntia. Henkinen päätös keskeyttämisestä oli vahvasti läsnä saapuessamme vaihtopaikalla (T3).

Trekkaus

Vaihtopaikalla saimme tietää olevamme ihan ok sijoilla, ei missään nimessä häntäpäässä. Koko pyöräilyssä ei juuri muita oltu nähty joten epäily viimeisistä sijoista oli aika vahvasti mielessä. Ja kannatusjoukkojen innostama (kiitos Marjo, Virpi, Niina, lapset) päätimmekin jatkaa trekkausta ja lähdimme reippain mielin takaisin seikkailutantereelle.

Trekkauksen aluksi veimme pyörät järjestäjien ohjeiden mukaan hallille, jonka kupeessa prologin alussa oli jo käyty. Harri otti suunnistusvastuuta kun vaelsimme luontopolun läpi ja pääsimme varsinaiselle harju-suppa alueelle. Harrilla jalka nousi vielä suht reipasta vauhtia ja eka rasti löytyikin sen suuremmitta ongelmitta. Adventure sarjan pyöräilijät piristivät matkaa ja jatkoimme kohti 35 rastia, joka oli sitten lähellä mutta niin kaukana. Pienen epätoivoisen etsimisen jälkeen se löytyi mutta kello alkoi jo huolestuttavasti näyttää klo 19:00 kun lähestyimme rastia 36. Rastin leimattuamme päätimme, että seikkailu on tässä ja otimme "taksi"kyydin (kiitos Niina ja Malla) takaisin Rokualle. Pikainen illallinen ja kamojen huolto ennen palkintojakotilaisuutta. Liikkeellä oltiin 32 tuntia, matkaa tuli reilut 240km ja kaloreita paloi reilusti yli 16 000 kcal. Jarkon Polar RS800CX antoi keskisykkeeksi 125 ja harjoituskuormitus meni yli 1000.

Yhteenveto

Lopuksi voidaan sanoa, että kisan kulminaatiopisteeksi meidän osalta muodostui pyöräpätkän (CP21), jota haravoitiin hyvinkin läheltä. Edellisellä rastilla (CP20) saavutettu Ur-lu 96 pääsi karkaamaan meidän tietämättä 20 minuutin päähän. Harmi sinänsä; yhteismatka olisi varmasti tsempannut porukkaa hieman pirteämpään matkavauhtiin kohti lossia.

Jokatapauksessa tämä oli mahtava ja opettavainen kokemus, sitä jaksaa ja pystyy kaikenlaiseen kun vain kovasti haluaa ja harjoittelee. Ossille ja Harrille suuri kiitos siitä että lähditte mukaan, uskon että tämä ei jää tähän ja ensi kerralla mennään taas kovempaa.

Viralliset tulokset löytyvät täältä.