sunnuntai 19. elokuuta 2012

Nuuskakairan Jotos 2012 Aavasaksalla

Miten tänne päädyttiin?

Noin 2 viikkoa Rokuan jälkeen alkoi mielessä kaihertaa paluu seikkailun pariin, varsinkin kun Ossi oli menossa 12h seikkailukisaan "Lactic Acid" porukkansa kanssa. Jarkko jopa laittoi Harzalle kyselyä kisailemaan lähtemisestä viikkoa ennen kisapäivää, Harzan siinä vaiheessa vielä miettiessä asiaa. Samaan aikaan Ossilta tuli viesti, että oman tiimin pojat etelästä joutuvat perumaan keikan ja joukkueeseen tarvittaisiin täydennystä. Noin 24h harkinnan jälkeen PowerAdventureTeam oli jälleen kasassa ja tähtäimessä vähintäänkin yhtä kovan luokan suoritus kuin Rokualla. Oikeastaan ilmassa oli havaittavissa pientä revanssin hakua.

Ensimmäinen kisapäivä

Kartat jaetiin klo 15:00 ja sen jälkeen Jarkko ja Ossi miettivät, että otetaanko keikkaan "suffelia" vai majoitutaanko teltassa kuten alustavasti oli suunniteltu. Jarkko oli ollut koko ajan vahvasti sitä mieltä, että seikkaillaan koko rahan edestä, mutta Marjo-vaimon painostuksesta päädyimme sittenkin ottamaan 4-hengen huoneen.
Myöhemmin siitä sitten lisää oliko päätös hyvä vai erittäin hyvä...

Reittisuunnitelman ja kamojen välppäyksen saimme tehtyä hyvin etukäteen. Reittisuunnitelmasta tulimme siihen tulokseen, että rastien 4-6 reittivalinnat tulevat olemaan ratkaisevassa osassa kisassa menestymisen suhteen. Kisaan oli lähdössä kovan luokan meniöitä kuten Välimallin Jätkät (Rokua Geopark 2. sija) ja Ounasvaaran urlun pojat yhdellä vaihtomiehellä (Rokua Geopark 6. sija), joten tiukka kisa oli tiedossa.



Kilpailu alkoi tyypilliseen tapaansa prologilla klo 18, johon järjestäjä antoi ylimääräisen kartan. Kartassa oli 6 rastipistettä, joista löytyisi kartan palasia. Yhdistämällä nämä palaset pääreitin 1. rastin sijainti selviäisi. Ossi säntäsi ensin hakemaan rastin numero 1 ja pääsi tuttuun ja turvalliseen seikkailijan olotilaan, eli märkään. Sen jälkeen Jarkko ja Ossi juoksivat kohti vaaran huippua, Harrin hakiessa rastia numero 2. Tässä vaiheessa Jarkko hoksasi repiä kartan kolmeen osaan ja sen perusteella sitten jakaannuimme kolmeen ja haimme loput rastit.

Prologi päättyi juoksukamppeiden vaihtamisella pyöräilyvehkeisiin. Matka jatkui maastopyöräillen kohti ensimmäistä varsinaista rastia. Matkaa taitettiin yhdessä Välimallin Jätkien kanssa ja matka taittuikin mahtavasti alamäkiajolla, laskunopeuden ollessa vaiheittain jopa 30km/h. Osa porukasta päätti mennä 1. rastilta vaaran yli ja me Välimallin Jätkien kanssa kierrettiin vaara pohjoisen kautta. Pääsimme hyvään vauhtiin, mutta ennen 2. rastia Jarkko ilmoittaa takarenkaan olevan rikki. Jokainen meistä tuntui tietävän miten vauhdikas "pitstop" hoidetaan. Yhteistyö toimii. Menee noin 4 minuuttia ja ollaan taas baanalla. Kiireessä ja innossa sitten ajetaan ohi suorimman reitin 2. rastille ja joudutaan kiertämään hieman.



Matka jatkui kohti voimalaitosta, jossa päästiin hyppäämään ensimmäisellä Quest:llä aika korkealta. Tässä vaiheessa matkaa takana juhlalliset 13 km. Kärkeen oli polkenut Vapaa.info 8 minuutin kaulalla meikäläläisiin.

Ques 1t: Jarkon ilmalento

Questin jälkeen poljettiin tietä pitkin rastille 4, jonka jälkeen reitinvalinnat alkoivat kasvattaa eroja. Me valitsimme rastille 5 reitiksemme mielestämme nopeimman siirtymisen ja ajatuksena oli oikaista Etusen Rovavaaran itäpuolelta vaaran eteläkärkeen missä rasti oli. Tämä valinta osoittautui noin reilun 10 min pummiksi; polku olikin aivan umpeen kasvanutta, pelkkää hakejätettä ja risukkoa. Eteneminen ei tuntunut järkevältä pyörää kantaen (mutta näin jälkiviisaana voi todeta, että kantoivat muutkin pyöriään matkalla kohti rastia - toki toista reittiä). 



Rastille 5 tehtiinkin sitten lopulta oikein aimokierros Ainiovaaran kautta. Rastilla ero kärkeen oli kasvanut 17minuuttiin. Tästä sisuuntuneena päätimme noudattaa omaa linjaa, eli mennään kovaa ja pitemmän kautta. Rastille 6 poljimme tietä pitkin. Tämäkään ei ollut meidän kannalta hyvä ratkaisu, sillä ero kärkeen rastilla 7 oli kasvanut jo 28 minuuttiin.

Matka jatkui kohti Coasteeringiä ja tälle questille pääsimme hyvävoimaisina. Muutamat rastit haimme saarista iloisin mielin, "me like it a lot" oli porukan fiilis tällä uintia, juoksua ja suunnistusta sisältävällä osuudella.



Tarpomisen ja uimisen jälkeen kuivat kamat päälle ja hyppäys toiseen jäljellä olevaan Discover-kanoottiin. Näköetäisyydellä oli Eltel:n pojat, jotka lopulta ohitimme melonnan puolessa välissä. Melonta kaikkineen meni erittäin mukavasti. Jarkko ja Harrin pitivät yllä vauhtia Ossin kipparoidessa kanoottia. Jalkojen kramppailut olivat tuttu juttu kaikille. Ne hieman hidastivat matkan tekoa. Melonnan jälkeen Välimallin Jätkät sekä Laita Yrityksesi Nimi Tähän - joukkueet olivat karanneet yli puolen tunnin päähän, mutta melonnassa saimme Vapaa.Info:n poikia kiinni 25 minuuttia; olimme siis kolmannesta sijasta vain 4-5 minuutin päässä melonnan päättyessä Tengeliöjoen varteen.



Ensimmäisen kisapäivän lopuksi otimme loppuverryttelyksi pikaisen pyöräretken kohti Aavasaksan huippua ja kohti ansaittua lepohetkeä. Tässä kohtaa voi nyt hieman spekuloida majoitusvalintaa: ottaako a) märissä vaatteissa, otsalampun valossa kylmää pitsaa syöden telttamajoituksessa vaiko b) pyyhe päällä suihkun raikkaana uunilämmintä pitsaa syöden 4-hengen huoneessa? Ei varmaan jatkossa tarvitse miettiä ottaako "suffelia" silloin kun se on seikkailu-urheilussa mahdollista. Ei tarvitse kommentoida, vaikka Marjo varmasti hymyilikin tyytyväisenä itsekseen. ;)

Toinen kisapäivä

Lauantaiaamuna startti oli klo 7, takana noin 5-6 tuntia unta vatsan olessa täynnä pitsaa ja muuta ravitsevaa kestävyysurheilijan energiaa. Matka alkoi jälleen vauhdikkaalla alamäkiajolla kohti ensimmistä rastia, jonka jälkeen painoimme Tornionjoen yli Ruotsin puolelle. Tätä ennen haettiin epämääräisempää "rajapyykki" -rastia sillan alta. Tämän jälkeen nousimme Matarengin kylän taakse Särkivaaraan hakien pienen kukkulan päältä rastin nro 18, jonka jälkeen kurvailtiin kohti jäähallin rastia numero 19. Täällä jalkauduimme Isovaaraan kohti päivän ensimmäistä trekkausosuutta. Porukka oli vielä tässä vaiheessa suht hyvin kasassa, mitä nyt Vapaa.info yritti ja saikin kaulaa heti suunnituksen alussa.

Rastilla 20 oli ylimääräinen tehtävä. Viitoitettu reitti kulki punkkeriin ja punkkerin sisällä oli kuva, joka piti painaa hyvin mieleen. Me painoimme sen laastarin takapuolelle ja jatkoimme Laita Yrityksesi Nimi Tähän -joukkeen peesissä aina vaihtopaikalle asti. Vapaa.info oli tässä vaiheessa repäissyt noin 11 minuutin keulan meihin, Välimallin Jätkien ja Laita Yrityksesi Nimi Tähän välille. Jatkoimme matkaa kohti Ruskolan laskettelukeskusta, jossa tietenkin oli luvassa kiipeämistä noin 140m ylöspäin.

Trekkailimme vaaran huipulle ja sieltä Onkijärven Questille, jossa laastaripaperille oli käyttöä; ensimmäisenä tehtävänä joukkue sai valita 5 esitetystä kuvasta sen oikea tai vaihtoehtoisesti ottaa 15min aikasakon tai juosta järven toiselle puolelle katsomaan kuvaa uudestaan. Laastaripaperin avulla Jarkko ja Harri eliminoivat nopeasti 3 väärää kuvaa pois, mutta kahdessa viimeisessä erona oli enää vain erilainen väritys - ja reppuun ei puuvärejä oltu pakattu. :) Harri otti vastuuta ja kaiveli muistin syövereitään tehden oikean valinnan. Toisena tehtävänä questilla oli hakea 5 rastia järven ympäriltä ja järvestä ilman karttaa (kartan ainut versio oli Questilla eikä sitä saanut ottaa mukaan). Rasteilta löytyi 2-4 merkkiä, joista lopulta muodostuisi sana. Ossi otti uintirastin, Jarkon ja Harrin hakiessa muut juosten. Muistiinpanovehkeitä kun ei ollut mukana niin Harri otti kuulakärkikynän sekä hyväksi osoittautuneen laastaripaperin puoliskon Jarkon varustautuessa lyijykynällä, joka ei jättänyt jälkeäkään muoviseen laastaripaperiin! Noh, onneksi mies on kuitenkin varustettu jonkintasoisilla hoksottimilla. Rastien metsästykseen lähti mukaan nuotion vierestä bongattu halko! Questille saapuessamme ero Vapaa.infoon oli 25 minuuttia. Saavuimme sinne suurin piirtein yhtäaikaa Laita Yrityksesi Nimi Tähän ja Välimallin Jätkien kanssa. Joukkueemme sai Questin suoritettua supernopeasti ja eromme Vapaa.infoon kutistui 12-13 minuuttiin. Samalla saimme tehtyä eroa Välimallin Jätkiin 15 minuuttia ja Laita Yrityksesi Nimi Tähän vajaat 19 minuuttia.

Matka jatkui kohti Ruskolan laskettelukeskukseen jätettyjä pyöriä, josta jatkoimme sitten pyörillä Suomen puolelle Ainiovaaraan. Vauhti ei ollut parhaimmillaan, sillä saavutettu ero kutistui Välimallin Jätkiin ja Laita Yrityksesi Nimi Tähän -joukkueeseen reilusti. Ainiovaarassa trekkailtiin sitten rastit Harrin suunnistaessa hienosti rastilta rastille. Rastille 34 mennessä saimme ensimmäisen näköhavinnon Välimallin Jätkistä ja tiesimme heidän tulevan takaa kovaa.





Kannustus oli hurjaa, kun vaihdoimme taas pyörät allemme Aavun majalla ja saimme kuulla, että takaa-ajajat ovat noin 4 minuutin päässä. Tykitimme minkä jaloista lähti ja onnistuimme kuin onnistuimmekin pitämään sekä Välimallin Jätkät että Laita Yrityksesi Nimi Tähän takanamme, toki maalissa eroa oli enää minuutti Välimallin Jätkiin ja 3 minuuttia Laita Yrityksesi Nimi Tähän -joukkueeseen. Toisen päivän saldo oli maalissa toisena. Takana oli 55 km ja aikaa meni vajaat 5 tuntia. Vapaa.info voitti toisen päivän etapin noin puolen tunnin erolla meihin.















Lopputulos

Tuomarineuvosto kokoontui. Lopputuloksissa olimme kolmansia. Voiton vei Välimallin Jätkät parin minuutin marginaalilla Laita Yrityksesi Nimi Tähän - joukkueesta. Kärkikaksikolle hävisimme reilut puolituntia. Vapaa.info oli kolmanneksi nopein, mutta he eivät noudattaneet seikkailu-urheilun sääntöjä ja sakkoja napsahti 45 minuuttia (coastleering -osuudelta jäi rasti löytämättä sekä GPS-laitteen paikalleen jättämisestä viimeiseltä suunnistusosuudella).

Kaiken kaikkiaan suoritus oli erittäin kova meiltä ja jos olisimme tehneet oikeat reitinvalinnat ensimmäisen päivän rasteille 4-6, olisi ero kärkijoukkueisiin kaventunut muutamaan minuuttiin ja taistelu voitosta olisi ollut mahdollista.






torstai 16. elokuuta 2012

Rokua Geopark Challenge 2012

Taustaa

Rokua Geopark Challenge 24h seikkailukisa oli ollut Jarkolla ja Harrilla mielessä jo pidemmän aikaa; olihan vaimomme Marjo ja Niina olleet siellä viime vuonna Passion Adventuren väreissä. Lopulta toukokuussa Harri tarttui härkää sarvista ja otti Jarkkoon yhteyttä ja siitä joukkueen kasaaminen alkoi. Joukkueen kolmannen jäsenen uskoimme löytyvän helposti mutta toinen toistaan kovemmat seikkailijat tyrmäsivät houkuttelevan seikkailutarjouksen kerta toisensa jälkeen. Lopulta Harrin aiemmin kartoittama ja tulevien kaksosten isä Ossi lupautui pienin varauksin joukkueeseen mukaan.
Näin Powerwave Adventure Team oli syntynyt!


Kilpailumateriaalin saimme käsiimme Rokualta klo 17. Pikaisen karttojen ja reittikirjan tutkimisen jälkeen olotila oli: huh huh. Varsinkin melontaosuus mietitytti, sillä omiin kajakkeihin emme olleet varautuneet. Tiedossa oli se, että järjestäjien kajakit tultaisiin jakamaan ilmoittaumisjärjestyksessä ja myös se, että joukkue joka joutuu valitsemaan kajakit viimeisenä ei välttämättä kovin hyviä menopelejä saa. Pakollisina tehtävinä tälle iltaa oli köysitesti, kajakkien reskutus ja pyörien kuljettaminen Mananansaloon. Ilta meni hieman pitkäksi ja nukkumaan pääsimme vasta klo 01:30.

Aamiaisen jälkeen perjantaiaamuna oli ohjelmassa siirtyminen Vaalaan, josta prologi starttasi klo 11:00.

Perille päästyämme saimme sen mitä pelkäsimme: kajakit, jos niitä nyt voi edes kajakeiksi kutsua, oli aatamin aikaiset, vailla peräsimiä ja varsinkin kaksikko herätti pelonsekaisia tunteita. No päätös oli, että sillä mennään mitä on eikä murista turhaan.

Prologi 

Ratamestari oli jakanut prologin neljään osaan: uinti, rullaluistelu, coastaleering ja juoksu. Näistä kolme viimeistä oli ennalta tiedossa; uinti saareen tuli pienenä yllätyksenä. Uinti minimivarustuksessa kuitenkin onnistui kolmikolta ongelmitta. Harmi vain kun meidän GPS seuranta ei prologin aikana toiminut.

Prologi alkoi reippaalla 400-500m uintiosuudella, jonka joukkueemme uimaspesialisti Harri hoiti ensimmäisenä, tosin Jarkko peesasi viidentenä rantaan ja Ossikin tuli 15 ensimmäisen joukossa laittamaan rullaluistimia jalkaan. Tästä oli hyvä jatkaa.

Rullaluistelussa otimme eri reitinvalinnan kuin muut, kiersimme radan vastapäivään. Ensimmäisen leimauksen (1.3) jälkeen suuntasimme ensimmäiselle tehtävälle. Ensin rullaluistimet reppuun, kengät jalkaan ja lukemaan Quest: "Hyppy veteen kalliolta". Ossi ja Jarkko hyppäsi edeltä, Harri perässä. Porukkaa oli kuin pipoa niin kalliolla kuin vedessäkin. Harri ehti kiivetä heti ensimmäisen hypyn jälkeen takaisin kalliolle kunnes Jarkko alkoi huutelemaan kolmannen tiimijäsenen perään. Harri vastaa huutoon ja saa komennon tulla myös vastarannalle; no eikun hyppy uudestaan ja liikettä kapteenin suuntaan. Porukka piti kuulemma saada kokoon ja sen jälkeen vasta hyppy uudestaan virtaavaan veteen. Nyt tehtävä suoritettu ja takaisin rullille leimaamaan rasti (1.1) ennen vaihtoa (T0). Reilut 8km vasta takana.

Coastaleering alkoi rastilla (2.1) puussa; Jarkko hoiti sujuvasti kiipeämisen. Sitten juosten sillan yli; Quest:lla näytti olevan väljää, joten suuntasimme suorittamaan sen: "Yksi laskeutuu köydellä sillalta veteen ja kaksi muuta etsii rastia sillan alta". Ossi laskeutui Nelosen kamera päässä Harrin ja Jarkon etsiessä rastia. Rasti löytyi sillan toisesta huoltokäytävästä, jonka jälkeen säntäsimme seuraavalle rastille (2.2). Raunio löytyi nopeasti ja juoksimme Questin kautta saareen seuraavalle kahdelle rastille (2.4 ja 2.5). Näiden jälkeen oli vuorossa uinti mantereen puolelle; töitä sai tehdä ihan kunnolla ettei virta vienyt enempää alajuoksulle. Sitten juosten seuraavalle rastille (2.3), josta suuntasimme takaisin uiden saareen ja sillan kautta vaihtopaikalle (T0). Tässä vaiheessa noin 17km mittarissa.

Juoksupätkä mentiin sitten taas vastapäivään. Ensin pitkospuiden kautta leimaamaan rasti hakekasoilta (3.2). Siitä urbaaneja Vaalan kortteleita pitkin kolmen rastin kautta Quest:lle: "Etsi 3 puuttuvaa kuvaa palapeliin, joka paljastaa lopullisen rastin". Tästä oli mahdollisuus ottaa myös hieman sakkoa ellei kuvat alkaisi löytymään. Jarkko otti haltuun veturitallin, Ossi junaraitteet ja Harri veturin. Noin 5 minuutin päästä kokoonuimme ja kaikki kuvat oli löydetty. Jarkko oli päässyt hyödyntämään taskulamppuaankin veturitallin pimeydessä. Kuvasta paljastui patsas, jossa mies meloo. Juoksujalkaa suuntasimme kylän raitille kysymään paikallisilta mistä kyseinen patsas mahtaa löytyä. Rastin löydyttyä nokka kohti vaihtopaikkaa (T1) ja valmistautumaan melontaan. Kilometrejä mittarissa 26km ja olimme viidentenä miesjoukkueista.

Melonta

Melonta tosiaan herätti jo pieniä epäilyksiä saatuamme kaluston käsiimme. Järjestäjien kalusto kun luovutettiin ilmoittautumisjärjestyksessä ja me olimme listalla toiseksi viimeisenä. Rannasta lähdettyämme kaksikko ui laitureiden suojassa aivan ok ja suoraan mutta heti pieneen allokkoon mentäessä se kääntyi nopeasti poikittain vasten aaltoa. Noh, tästä ei suuremmin lannistuttu vaan lähdettiin taittamaan matkaan niillä mitä oli annettu. Myötätuulen siivittäessä (lue: hankaloittaessa) Jarkko otti suunnistusvastuun yksiköllä, poikien yrittäessä taltuttaa urheasti erittäin suuntaherkkää kaksikkoa. Treeneissä ollut peräsimellä varustettu Seabird oli tässä vaiheessa vain poikien märkä päiväuni. Nyt vain oli herättävä ja opittava, opittava nopeasti, menemään suoraan. Jarkko harjoitteli edelle kajakkisurffausta, sen verran mahtavia aaltoja Oulujärvi tarjosi. Tässä vaiheessa oli selvää että jos me hävitään 1km/h, matkaa on 40km niin "normivehkeillä" aikaa menis noin 8h niin nyt jäädään ainakin 1,5h kärkiporukoista.


Aika alussa pari joukkuetta meni ohi ja pääsimme leimaamaan ensimmäisen melontarastin. Suistossa Ossi ja Harri kävi laiturilla kippaamaassa sisäänkertyneen veden pois ja matkaa lähdettiin jatkamaan CP6 kautta kohti Kuostonsaaressa sijaitsevaa Questia: "Seuraava rasti on kartalla näkyvässä soramontun reunalla". 

Saarta lähestyttäessä näimme seikkailija-hepun joka kahlasi ees-taas vedessä ja ihmettelimme mitä ihmettä se poika rukka tekee kun rasti on selän takana. Melontaa oli takana noin 25km ja saarelle saavuttaessa huomasimme että siellä oli vielä paljon kajakkeja eli odotettavissa oli pitkä reissu saarella. Rastivahti vahvisti, että siellä menee "paljon" aikaa, joten otimme reput kantoon. Jarkko piti pelastusliivitkin päällä, oli ilmeisesti niin kiintynyt niihin viimeisen 7h aikana!

Tässä vaiheessa Harrilla oli aika viileä olo kajakista nousemisen jälkeen ja lämpöjen päälle saaminen vei aikaa juoksun tuntuessa aika työläältä. Tossu ei ollut nyt syönnillään. Jarkko ja Ossi taittoi kartan kanssa 50 metriä edeltä matkaa, Harri yritti roikkua perässä. Harri oli kuitenkin lähtöpaikalla painanut mieleen missä rastin pitäisi olla ja alkaessamme laskemaan Kuostonvaaralta huomattiin, että liian pitkälle ollaan tultu. Pika-analyysi yhdessä, nokka 180 astetta takaisin ja taaksepäin 300-400 metriä. Sitten tarkka suunta ja laskeutumaan kohti rastia. Soramonttu löytyi sitten suht helposti, josta löytämämme rasti opasti seuraavalle; niemenokka luoteessa. Tämän jälkeen rastit haettiin järjestään välillä juosten ja välillä lönkötellen ja maisemia ihaillen, mutta koko saari tuli kierrettyä. Tuli sellainen olo, että täällä saaressa olisi kiva vaikka retkeillä ja olla "rauhassa"... Ehkä sitten joskus. Kohti seiska rastia mennessä tulimme siihen tulokseen, että rastin on pakko olla viimeinen ja haemme sen 100m päästä rannasta kajakeilla. Sitä rastia vaan ei löydy mistään, eikä tietenkään tule mieleen että rasti on se sama mitä se "heppu" rannassa etsiskeli, eli tämä oli ratamestarin erikoinen, rastipiste olikin saaren rannalla. Saaressa viihdyttiin sitten lopulta (tarkista) ja jälkeen jäätiin noin (tarkista).

Kuoston jälkeen ylitettiin sitten Lehmisalmi, jossa allokko oli jo aikamoinen. Tästä matkaa taitettiin jo hieman reippaammalla tahdilla; perämies O. Kangas. ja purseri H. Määttä alkoivat nimittäin saada jujusta kiinni, tosin keli kävi erittäin tuuliseksi ja jopa metrin korkuisia vaahtopäitä pistelimme matalaksi. Unohtumaton kokemus. Jatkossa Nallikarin pikku laineet ei tunnu missään. Ossi kipparoi aina isompien aaltojen tullessa kajakin suoraan että pysyttäisiin pystyssä ja jokseenkin kuivina. Tiedä miten olisi menty jos kunnon myräkkä olisi ollut. Tästä matka jatkui sitten muinaiskirkon (CP8) kautta Kaivannonniemen kärkeen (CP9). Aurinko oli jo laskemaisillaan kun suuntasimme melonnan loppuun Martinlahteen (CP10). Heti rantauduttuamme kylmyys iski kunnolla ja siinä vaiheessa neopreeni paitojen ja hanskojen hankinta osoittautui meidän pelastukseksi! Tästä kipitimme sitten kohti TA2: takana 81km, 12,5h ja kahdeksas sija.

Jarkko pääsi yksiköllä melontaosuuden kohtalaisen suoraan mikä ilmenee GPS seurannan reitistä. Harri ja Ossi siksakkasi matkan varrella varmasti 4-5km ylimääräistä. Kaksikon kuppipenkit hankasivat  myös erittäin onnistuneesti selkänikamia. Onneksi oli hankittu neopreeniset melontapaidat, iso kiitos siitä Jarkolle!

Pyöräily

Vaihtopaikkana toimi Kassu Halosen Taidetalo Manamansalossa. Vaihtopaikalla Oravamäen Maija kertoi, että kärki on noin 2,5h päässä ja se synkensi mieltä. Tosin Maija ei hoksannut kertoa eikä mekään tietenkään kysyä, että 4 joukkuetta on edessä noin tunnin sisällä; tämä tieto olisi pistänyt meihin hieman vauhtia. Söimme herkullisen jauhelikeiton ja pari ruisleipää, vaihdoimme kuivat kamat niskaan, rasvasimme perperin ja jatkoimme matkaa. Meidän mielestä vaihto meni sopivan liukkaasti, mutta näin jäljestä päin katsottuna 45min tauko ei ainakaan paranna sijoitusta.

Tästä lähdettiin sitten kohti Soiluanniemeä (CP11 ja CP12) kautta Harjanniemeen (CP13). Tästä nokka kohti CP14 (tervahauta) ja luvatusta single track:sta herkutellen CP15 kautta CP16, jossa tehtiin ensimmäinen pyöräilykoukku. Oikealle lähtevä polunpää ei juuri erottunut mutta tämä kuitenkin löydettiin pikaisesti. Seuraavaksi oli vuorossa Quest3.

Aina Quest 3:lle asti matka taittui sen suuremmitta ongelmitta ja meno tuntui maistuvan kaikille. Suopungin heitto ei oikein luonnistunut ja sakkokierroshan sieltä paukahti. Haettiin bonus rastia ja tässä vaiheessa vauhti alkoi pikkuisen tippua ja Jarkko alkoi nuokkua pyörän selässä. Harri heitti kartan Jarkolle ja uusi elämä koitti. Kiersimme Kaaresjärven etelän kautta, vaikka tiesimme Sepon salaa toivovan monien "kahlaavan" Makkaraniemen rastille pyörän kanssa. Harri haki rastin 18 ja kasteli vehkeet, muttei pyörää ja matkaa jatkettiin kohti rastia 19. Jarkko ei hoksannut että rannalla olisi mennyt hieno maisemareitti ja menimme pidemmän kautta. Rastille 20 menimme myös hieman epävarmasti, Ossi ja Harri jäivät metsän reunaan odottamaan kun Jarkko haki onnistuneesti rastin rannalta. Pojat olivat selkeästi alle 100m päässä kun Ounasvaaran urlun pojat kyselivät missä se rasti oikein on... eivätkä löytäneet ;) Tässä vaiheessa pieni ilon välkähdys on että onhan täällä vielä muitakin, vaikka tunne jäi lyhyeksi kun rastia 21 ei meinannut löytää sitten millään; tämä rasti oli ilmeisesti ollut hankalahko myös muille. Ounasvaaran Urlun pojat kiittivät ja tekivät yli vartin kaulan sillä aikaa kun me etsittiin rastia.

Tämä rasti tais olla meidän reissun kulminaatiopiste, kukaan ei muistanut tankata kunnon yöpalan jälkeen ja iski lievä heikkous yhdelle jos toiselle. Matka rastille 23 tuntui, varsinkin Jarkolla, kylmää hikeä puski naamaan ja armoton syöminen oli tässä vaiheessa edessä. Rastin jälkeen kerättiin voimia, mutta matkanteko muuttui retkivauhdiksi. Harri jatkoi suunnistusta ja lossille päästyämme Urlun pojat olivat karanneet yli 40min päähän. Ossi otti ennen lossille menoa pikku nokka unet hiekoituslaatikossa ja huumori alkoi pikku hiljaa herätä poikien mielessä. Lossilta päästyämme jatkoimme retkeilyvauhtia ja samalla alkoi takapuoli olla "hellänä" polkemisesta. Rastilla 29 olimme Urlun poikia jo 1h ja 10min perässä. Loppumatka TA3:lle piti olla kevyttä rullailua mutta etsimme vielä 31 rastia jonkin aikaa ennen kuin rullailu asfalttia pitkin sai alkaa ja haimme loput rastit.

Pyöräilyn lopussa alkoi hiipiä tunne, että matka tulee jäämään kesken ja pyöräily on viimeinen osuus mitä taitetaan. Kisa-aika tässä vaiheessa näytti jo lähelle 24 tuntia. Henkinen päätös keskeyttämisestä oli vahvasti läsnä saapuessamme vaihtopaikalla (T3).

Trekkaus

Vaihtopaikalla saimme tietää olevamme ihan ok sijoilla, ei missään nimessä häntäpäässä. Koko pyöräilyssä ei juuri muita oltu nähty joten epäily viimeisistä sijoista oli aika vahvasti mielessä. Ja kannatusjoukkojen innostama (kiitos Marjo, Virpi, Niina, lapset) päätimmekin jatkaa trekkausta ja lähdimme reippain mielin takaisin seikkailutantereelle.


Trekkauksen aluksi veimme pyörät järjestäjien ohjeiden mukaan hallille, jonka kupeessa prologin alussa oli jo käyty. Harri otti suunnistusvastuuta kun vaelsimme luontopolun läpi ja pääsimme varsinaiselle harju-suppa alueelle. Harrilla jalka nousi vielä suht reipasta vauhtia ja eka rasti löytyikin sen suuremmitta ongelmitta. Adventure sarjan pyöräilijät piristivät matkaa ja jatkoimme kohti 35 rastia, joka oli sitten lähellä mutta niin kaukana. Pienen epätoivoisen etsimisen jälkeen se löytyi mutta kello alkoi jo huolestuttavasti näyttää klo 19:00 kun lähestyimme rastia 36. Rastin leimattuamme päätimme, että seikkailu on tässä ja otimme "taksi"kyydin (kiitos Niina ja Malla) takaisin Rokualle. Pikainen illallinen ja kamojen huolto ennen palkintojakotilaisuutta. Liikkeellä oltiin 32 tuntia, matkaa tuli reilut 240km ja kaloreita paloi reilusti yli 16 000 kcal. Jarkon Polar RS800CX antoi keskisykkeeksi 125 ja harjoituskuormitus meni yli 1000.

Yhteenveto

Lopuksi voidaan sanoa, että kisan kulminaatiopisteeksi meidän osalta muodostui pyöräpätkän (CP21), jota haravoitiin hyvinkin läheltä. Edellisellä rastilla (CP20) saavutettu Ur-lu 96 pääsi karkaamaan meidän tietämättä 20 minuutin päähän. Harmi sinänsä; yhteismatka olisi varmasti tsempannut porukkaa hieman pirteämpään matkavauhtiin kohti lossia.

Jokatapauksessa tämä oli mahtava ja opettavainen kokemus, sitä jaksaa ja pystyy kaikenlaiseen kun vain kovasti haluaa ja harjoittelee. Ossille ja Harrille suuri kiitos siitä että lähditte mukaan, uskon että tämä ei jää tähän ja ensi kerralla mennään taas kovempaa.

Viralliset tulokset löytyvät täältä.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Rullaluistelu kamojen testailua 14.07.2012 10:52

Rullaluistelu kamojen testailua 14.07.2012 10:52
Trekkaus testailua 14.07.2012 11:42
Loppusuoralla ollaan treenailun suhteen ja varusteita keräillään sekä testaillaan toimivia kokoonpanoja. Vielä on jos jonkinmoista säätöä, mutta onhan GPC:hen "vielä" 6 yötä... Ei tule kiire, eihän tule..

Vetotreeniä á la Harri & Ossi

Kamojen välppäämistä, tämä pitstop ei menny vielä oikein vauhdikkaasti ;) Eikä sen tarvinnutkaan mennä!

Melontatreeniä

Melonta Linkki jaettuun harkkatiedostoon

10.7.2012 Kävimme tyyppäämässä tukkisaaren kaksikon ja yksikön, suht leppoisalla tahdilla. Tarkoituksena oli harjoitella kajakkien säätämistä ja tuntumaa millaiseen vauhtiin yksikkö+kaksikko yhdistelmällä voi päästä. Olosuhteet oli suht helpot, eli merelläkään ei tuullut juuri lainkaan, tuuli oli maalta päin minkä vuoksi vesi oli todella matalalla (tämäkin oli hyvä kokea niin tietää mistä kajakilla kannattaa jatkossa meloa ;)Kaksikon melontaparia testattiin molemmilla kokoonpanoilla ja tultiin siihen tulokseen että yksikön vauhti määrää etapin keston... Lopuksi Jarkko testaili vielä pelastautumista tukkisaaren laiturista (harmiksemme emme hoksanneet kuvata tapahtumaa) ja suht hyvinhän se sujui..

torstai 28. kesäkuuta 2012

JatuliTour V 21.06.2012 17:21

JatuliTour V 21.06.2012 17:21
Ensimmäinen yhteinen "seikkailuhetki" Harrin, Ossin ja meikäläisen toimesta oli juhannuksen kynnyksellä JatuliTourissa 21.6.2012. Kisaan lähtiessä fiilikset oli hieman odottavat, lähinnä tarkoitus oli katsoa miten toimimme yhdessä ja millaisia roolituksia tiimin kauden päätavoitteesen Geopark Challengeen voisimme lähteä luomaan.

Mahtava kesäsää siivitti kisailijat 2-osaiselle Prologille, jossa ensimmäinen osuus eli kuvasuunnistus meni suhteellisen hyvin. Haimme 10 punaista tolppaa yheltä rastilta ja rastilipun päättelimme olevan 64:lla, koska muilla rasteilla ehdimme käydä. Tähän vaiheeseen meillä noin 17 minuuttia, kun nopeimmalla (tietenkin Ojalan kaitsu) meni 14min. Jokatapauksessa olimme toisena/kolmantena tässä vaiheessa.
Prologin toinen osuus, perhoslenkillä varustettu suunnistus alkui kunnon rymäytyksellä kun Harri keulassa pysähtyi lukemaan karttaa ja meikäläinen pommitti karttaa katsoen Harrin Giantin perään.. Onneksi tästä selvittiin mustelmilla. Itse suunnistus osio mentiin aika pitkälle Harrin vetäessä ja pitäessä vauhtia yllä mutta Ossi teki muutaman loistavan kartanluvun ja näin sen suuremmilta pummeilta vältyttiin. Prologi oli noin 40km pitkä ja kesti meiltä kokonaan 2:07. Tässä vaiheessa olimme kuudensia, kärkeä jäljessä noin 27minuuttia.

Itse MTB Rogaining osuus sisälsi 11 rastia ja periaatteena rastille kuin rastille mentäessä oli sellainen että teitä pitkin vedettiin pää punaisena ja viimeinen kilometri oli sitten tarkempaa maastossa polkemista. Reittimme meni myötäpäivään, mikä poikkesi alkuperäisestä suunnitelmasta. Kuvittelimme että pystymme pitämään yllä sellaista vauhtia että haemme ensim 164 rastin ja sen jälkeen poljemme hakemaan 169:n, mutta maasto 164 mentäessä hidasti sen verran että ettei aika riitä ja päätimme jättää 169 hakematta. Rastit löytyivät suhteellisen hyvin ja pääosin suunnistimme yhdessä, tosin minä en ehkä niin paljon kuin Harri ja Ossi. Toinen kulminaatiopiste oli olla löytämättä rastia numero 154; noin 22 minuuttia oli aikaa rautatien ylityksen jälkeen tehdä noin 10 kilometrin lenkki, hakea rasti ja olla maalissa ennen kuin sakko minuutit alkaa paukkua. Otimme sen mitä reisistä siinä vaiheessa lähti ja poljimme 27-32km/h keskivauhtia maantieosuudet, mutta epäonneksemme emme osuneet rastille heti, lyhyen hakemisen jälkeen jouduimme palaamaan tyhjin käsin maaliin. Leimasimme emitit vajaat 30s ennen määraikaa, nautittiin siis kisasta koko rahan edestä.

Loppusijoitus oli kuudes, mutta ainahan voi jälkeenpäin hieman spekuloida että jos olisimme kiertäneet radan toisinpäin eli hakeneet 164:n sijasta 169:n ja löytäneet 154:en niin pisteitä olisi karttunut 9 pistettä enemmän, millä olisimme sijoittuneet kärkikolmikkoon. Jokatapauksessa loistosuoritus meidän tiimiltä! Kokonaismatka oli 81km.