Jämi minirogaining

Tällä kertaa tämä bloggaaja harrastaa pääosin plagiointia. Mene siis ja lue vaimoni blogi PowerPassionin seikkailuista Jämin minirogainista. 

Prologi - lyhyesti

Jämillä siis 5h rogaining tapahtuma. Olimme siellä ensi kertaa 2009, jolloin vielä olimme "nuoria" ja kokemattomia. Nyt ollaan "vanhoja" ja edelleen suht kokemattomia, sillä lopputuloksissa oltiin edelleen samoilla sijoituksilla vaikka useampi seikkailukisa, muddyX jne onkin takana. Mistäköhän johtuu...

Mukava reissu oli; matkaa kertyi maratonin verran ja pääsi nauttimaan aurinkoisesta syyspäivästä parhaassa mahdollisessa seurassa. Suosittelen! 

Extremely Lost in Kajaani

Kisa-asetelma(ko?) - Ari polkee, Janne ohjaa, minä peesaan...

Tällä kertaa PowerAdventureTeamin = Team Picodeon Cold Abs, kokoonpanoksi muodostui aikatavalla mielenkiintoinen porukka, Jotoksen pohjalle rakennettu. Harza jäi palauttelemaan Nastolan Ironmanin jälkeen ja tilalle saatiin Tuomaalan Janne. Jannea houkuttelin joukkueeseen jo Geoparkkiin, mutta vielä silloin Janne oli estynyt.  

Pikainen uuden jäsenen esittely (kuvassa keskellä); Janne Tuomaala, suunnistaja, maanmittaus-insinööri jumalan armosta. Merkannut, mitannut ja jopa melkein omin pikku-kätösin valmistanut lähestulkoon jokaisen liikenneympyrän, risteyksen ja tien mitä Kajaanista löytyi.. Tai ainakin sitä tarinaa riitti Lost In Kajaanin reippaan 200 kilometrin aikana. Jannen motto reissulla: "jätkät, tuolla on ihan kohta paikka minkä mä oon tehnyt..!". Ja jos Janne itse ei ollut jossain ollut niin ainakin työkaveri tai joku muu tuttu oli sen takana... Tämähän kuulostaa mukavalta, ainakin jonkin aikaa. Jannesta lisää omassa profiilissaan..

Joukkueen runko oli siis sama kuin Jotoksella, Saastamoisen Ari ja minä, Jarkko Piirto. Minulla "jo" huikeat 3 vuotta kokemusta seikkailukisoista, MuddyX:istä ja muista pitkähköistä suunnistuspainoitteisissa kisailuissa täällä pohjoisessa. Tällä kertaa olin joukkueen nestori, manageri ja "itse oikeutettu" kapteeni. Toisena kantavana voimana oli maastopyörän päälle (myöhään) syntynyt Ari, joka vaatimattomasti vain hallitsee maaston kun maaston ja vielä suhteellisen kovalla vauhdilla; Arin taustoilta löytyy suunnistusta, ja se yhdistettynä intohimoiseen pyöräilyyn on vaarallinen yhdistelmä. Perässä siis tullaan!

Kuten otsikkokin viittaa niin suunnitelmaksi yhteistreeneissä sovittiin suurin piirtein näin (tai ei ehkä edes sovittu vaan roolit oli suht selvät muutenkin); Ari vetää pyöräpätkät keulassa ja myös suunnistaa ne. Janne hoitaa juoksupätkien suunnistukset ja vauhdin ylläpitämisen; vauhdin ylläpito nimittäin havaittiin olevan tiimin sijoituksen kannalta erittäin tärkeä parannuskohde Jotoksen jälkeen. Ja minä, no, minä kannan vaikka emittiä ja hoidan muiden mielestä ikävät Questit, siis ainakin uintirastit. "Poikien", Ari ja Janne, vauhti on sen verran kovaa juostessa, joten pikkanen "pelko" oli persiissä, että mitenköhän meikäläinen pysyy beesissä. Toki joukkueessa kaivataan aina huulenheittäjää, tsempparia ja "multitalenttia" joka ei missään ole paras, muttei nyt niin huonokaan. Jannea mietitytti pyöräily osuudet ja varsinkin sen jälkeen kun kisamestarin ennakkotunnelmat paljastui: pyörällä mennään 95+85km, noin 200km:n kokonaismatkasta! 

Hiljaiseksi tavoitteeksi asetettiin hyvin varovaisesti pääsy viiden parhaan joukkoon, tai ainakin rinta-rinnan maaliin Passion Adventuren kanssa, naisten sarjan ennakkosuosikki. Toki onnistuessa tiedettiin, että voidaan olla jopa kolmen sakissa, kun edellen menisi FreeAdventure Seppoineen ja Hannuineen sekä Sievin Pitkä-Liuku TV-tähti Putkureineen. Toki vahvoilla on myös 1Life:n porukat sekä Väsyneet Isät.

PowerAdventureTeam = Team Picodeon ColdAbs; sain toimitusjohtajalta positiivisen viestin ja hieman avustusta kisaa varten. Hommattiin Varuste.net:stä Under Armorin kompressio paidat, jotka muuten toimi aivan uskomattoman hyvin niin kylmässä kuin hieman lämpimässäkin kelissä (päivällä +15 ja aamulla +6), ja kaikkein parasta oli, että märkänäkin toimi juuri niin kuin pitikin. Koko tiimi suosittelee!

Perjantai 13.9. 

Kisa-aamu valkesi klo 5 ja matkaan pääsin Passion Adventuren Marjon (siis vaimoni) kanssa heti kuuden jälkeen Oulusta,  kunhan pyörrettiin muutamaan otteeseen poimimaan kamoja vielä lisää mukaan.. Perille päästiin noin puoli yhdeksän maissa ja muitakin seikkailijoita alkoi paikalle kertyä (kisailijoita yhteensä lähes 200, joten kisa organisaatiolla oli myös tiedossa hikinen urakka!). Jannen ja Arin saavuttua paikalle, otettiin kartat ja painettiin suorinta tietä Shellille munkki-kahville sekä reitin suunnitteluun. 

Reittisuunnittelu tehtiin porukalla erittäin tarkasti, mutta täytyy sanoa että Jannen paikallistuntemuksesta oli erittäin suuri apu. Laskettiin että reittivalinnoille saattaa jäädä pieni merkitys, mutta lähdettiin kuitenkin optimoimaan ja päädyttiin sitten useimmiten lyhimpiin reittivalintoihin...

Prologi 1; suunnistus juosten

klo 12:00 kisa starttasi ja Janne nappasi kartan jalkansa alta; 20m juoksupyrähdys ja stop. Siis missä me ollaan. Ota rauhassa. Siis missä me ollaan. Ihan rauhassa vain. Siis hä, ei me olla täällä ollenkaan, pitkät 2 minuuttia kului... Onneksi kaikilla joukkueilla samanlaiset fiilikset, ennen kuin hoksattiin mihin piti lähteä. Järjestäjä oli tahallaan laittanut lähtöpaikan kartan ulkopuolelle ja rastille mentiin joko paikallistuntemuksella tai suunnanottamisella. 

1. Prologi kesti reilut 20minuuttia, matkaa noin 4km, ja välillä mentiin jopa 4min/km vauhtia. Ainakin saatiin paikat lämpimiksi. Vaihtoon tulimme yhdeksäntenä ja kärki ihan näköetäisyydellä.

Prologi2; MTB-suunnistus

Vaihdettiin pyöräkengät jalkoihin ja jätettiin stadikalle hyvästit, tänne ei palattaisi kuin reilun 24h tunnin päästä mielenkiintoista seikkailukokemusta rikkaanpana. Ari hoitaa MTB-rastien löytämiset hyvin ja ylläpiti reipasta vauhtia. Sekä reittivalinnat että rastit osui kohdilleen ja prologien jälkeen olimme jo kolmantena, noin 5 minuuttia FreeAdventurea perässä.

Matka jatkui kohti ensimmäistä Questia, joka paljastui olevan aarteen etsintää biitsi-kentän hiekasta.. Minulla meni varmaan 5 minuuttia ennen kuin palluraisen löysin, Arilla meni 3 minuuttia ja Jannella enää minuutti. Tässä hiekka ähellyksessä edelle kiiruhti useampikin joukkue (ainakin 5). Kajaaninjoen pohjoispuolelta poljimme tasaisesti, mutta suhteellisen vauhdikkaasti rastien 2 ja 3 kautta Mustikkamäen nelos-rastille. Tähän mennessä olimme saavuttaneet muutaman joukkueen ja edessä näkyi pari seuraavaa. Ajoimme Sievin Pi-Lin kiinni juuri ennen 5. rastia ja seuraavaa Questiä, joka oli kahvakuulan heittoa noin 1,5m levää rataa pitkin. Selvitimme questin nopeasti ja saimme repäistyä Putkurin jengiin 2 minuutin kaulan. Tässä vaiheessa oltiin siis kisassa toisena ja noin 2,5min FreeAdv:a perässä.

FreeAdventuren ja meidän eri reitin valinnat 6-7 ja 7-8 rastiväleillä

Ensimmäinen selkeä ero reitin valinnoissa syntyi 6-7 rasti välillä. Me menimme lyhintä reittiä, matka noin 2,5km vähemmän, kun muut kärkijoukkueet kiersi ylimääräisiä kilometrejä. Toki suuria eroja ei tällä valinnalla tullut, voitimme ajassa ehkä 40-50 sekuntia. Seuraava väli 7-8, oli myös reittivalintoja täynnä ja menimme jälleen kerran lyhintä reittiä; matkaa säästyi noin kilometrin verran, mutta ajassa ei taaskaan voitettu juuri mitään. Myös kolmannelle Questille Free Adventurella oli eri reitti kuin monilla muilla ja taisivat sillä valinnalla ottaa muutaman minuutin kaulaa lisää. 

Q3 oli uimapatja rasti, suhteellisen hyisessä, pienessä ja kiemurtelevassa joessa keskellä Havukkaharjun tervahautoja. Minä ihan fiiliksissä, Janne ja Ari ihan jossain muissa kuin positiivisissa fiiliksissä. Taitaa siis olla iän tuomaa "viisautta" kun kerran kylmyys tuo pikku kiksejä matkantekoon. Taidettiin questilta lähdettäessä nähdä myös hieman paljasta seikkailijan "pintaa" (lue lisää passionAdventuren blogista).. Lieneekö se sitten syy, mutta tällä questilla vietimme aikaa peräti 8 minuuttia kauemman kuin FreeAdventure. Sievin Pi-Lillä meni jotain rikki matkan varrella ja eromme heihin kasvoi hieman vaikka hinailimmekin questilla liian kauan. Quest4 oli kahden 15l hiekkaämpärin kanniskelua ja se sujui meiltä ripeästi vaikkemme olekaan mitään lihaskimppuja.


Rastille 13 ja samalla Q5:lle poljettaessa meidän vauhti hieman hyytyy ja Sievin Pi-Li ajaa meidät kiinni Saukkovaaran päällä. Nousua sellaiset 100m. Sieltä laskemme alas ja teemme pikaisen visiitin "Kiinassa" ja palaamme ylös. Sievin pojilla epäonni jatkuu ja ilmeisesti jotain menee taas rikki. Toisen epäonni on meidän onni ja saamme noin 7 minuutin kaulan heihin. Päätämme jatkaa UKK-reittiä alas Saukkovaaralta ja ottaa suunnan metsän halki tien päähän. Matkaa piti olla metsän halki vain 200m. Katson sykemittarin näytöltä että kuljettua matkaa on jo 400m, alkaa tuskan hiki tulla pintaan. Mielessä käy vaikka mitä, mutta luotan Janneen kuin vuoreen. Tie tulee vastaan noin 800m:n matkan teon jälkeen. Positiivisesti ajatellen pyörän kantaminen tässä vaiheessa, kun on poljettu reilut 80km:a, tuntui yllättävän hyvältä, vaikka saavutettu etumatka Sievin Pi-Li:in kutistuukin alle 2minuuttiin.

Loppusuora edessä; nousua reilut 100m Ristijärven Ski-clubille. Siellä viimeinen quest tehtävä: auton renkaan, levypainon ja vesitonkan kantamista sekä sen jälkeen vähän teekkarihiihtoa kolmistaan. 60km/h vauhdilla alas mäen päältä kohti Ristijärven pirttiä. Etappi 1 is over. Teltta pystyyn ja makkaraa syömään.

Tilastoja perjantailta:

• Kuljettu matka 
• GPS-seuranta 96,5km
• oma sykemittari 98,8km
• Poltetut kalorit 5801kcal
• Keskisyke 152
• Toisena, Free adventurea perässä 32,5min
• Meidän perässä Sievin Pi-Li 3,5min

Lauantai 14.9.

Herätys piti olla 04:30, mutta tyypilliseen tapaan pojat torkuttivat kelloa ja ryminä alkoi vasta 04:45... Tämä 15min olisi tarvittu tietenkin rauhalliseen lähtövalmisteluihin. Jokatapauksessa teltta ja kamat pistettiin vauhdilla kasaan, syötiin ruhtinaallinen aamupala ja välpättiin kisakamat lähtökuntoon. Noin 1 minuutti ennen lähtöä nollaan emitin ja alan etsimään Arin kanssa että missä ihmeessä Janne on. Lähtötööttäys kuuluu ja Jannea ei näy... no kaippa se jossain on.. Onneksi heti parin sadan metrin polkemisen jälkeen tiimi kasassa, mutta kärki näyttää ottavan pientä keulaa. Ei anneta sen haitata vaan jälleen tavoitteena tehdä oma suoritus, pitää omaa vauhtia yllä ja katsoa mihin se riittää.

Ensimmäinen rasti pitää sisällään Coastleering osuuden joka tietenkin kastelee meidät ainakin reisiin saakka. Rastit löytyvät erittäin hyvin Jannen suunnistuksella ja kärki saadaan pusikoissa kiinni. Vaihtopaikalla Janne ottaa takin pois päältään ja kärki pääsee karkaamaan parin minuutin päähän. Sieltä polkaisemme kakkosrastin kautta kolmoselle ja seuraavalle questille, noin 5km:n harju-suunnistukseen Majoanharjulle. Koko neljän kärki on vielä tässä vaiheessa 4 minuutin sisällä. Reput jätetään vaihtopaikalle ja suunnistuskengät vaihdetaan jalkaan ja lähdetään matkaan. Rastit löytyy erittäin hyvin ja Janne jaksaa pitää vauhtia hyvin yllä. Ennen kuin päästään jatkamaan matkaa, täytyy arvioida makaroonipussillisen paino; väärinhän se menee ja pikkuisen sakkolenkin jälkeen matka jatkuu. FreeAdventure ottaa tällä rastilla 6 minuutin keulan FCCB:hen ja Sievin Pi-Li:in sekä me ollaan jo 9min Free Adventurea perässä.

Jatketaan matkaa kohti 4. rastia ja seuraavaa questia. Reittivalinnoissa ei eroa tällä kertaa. Questilla pääsee Janne ampumaan ankkoja (meidän porukan tuorein metsästyskortin haltija ja ottaa tietenkin sakkokierroksen), Ari pääsee hyppäämään trapetsille ja minä kiipeän keltaisia muovipylpyröitä 5metrin korkeuteen. Sakkokierroksen vuoksi FreeAdventureen ero kasvaa 10 minuuttiin ja FCCB/Sievin Pi-Likin tekee pesäeroa meihin jo neljän minuutin edestä. Edessä on seuravaksi ns kylmiä rasteja ja pelkkää polkemista, reittivalinnoissa ei eroja. Ero kärkeen säilyy samansuuruisena kun saavutaan rastille 8 jossa edessä on melontaa.

Minä valitsen inkkarikanootin, melat sekä hyppään perämieheksi ja Ari istuu keulaan lukemaan karttaa. Tämä pätkä on hauska, koska näkee edellä menevät joukkueet ja ehtii Free Adventuren Hannunkin kanssa heittämään tsemppi huutoa. Huudan Hannulle että älkää menkö niin lujaa ja ollaan jääty jo FCCB:lle ja Sievin Pi-Li:lle useita minuutteja. Hannu huutaa takas että mitä sitten, ottakaa ne kiinni! Tällä tsempillä taas jaksetaan painaa. Puolessa välissä Janne vaihdetaan Arin tilalle melomaan ja matka jatkuu. Eroja meloessa ei juurikaan synny ja tiukka takaa-ajo jatkuu.

9 rasti on jälleen kylmä rasti ja sen jälkeen 10 rastille mennessä tapahtuu ehkä meidän kannalta oleellisin reitin valinta. Meillä ja FreeAdv:lla reitti kulkee pohjoisen puolelta isoja teitä pitkin, kun taas FCCB ja Sievin Pi-Li lähtee koukkaamaan Kuluntajärven eteläpuolelta polkua pitkin. Tässä reitinvalinnassa matkan pituudella ei ole juurikaan eroa. 

FCCB tekee pikkuisen pummin ja sen ansiosta pääsemme heidän eteen juuri ennen 10. rastin questia. Myös Sievin Pi-Li on jo 2 minuutin päässä, mutta Free Adventure porskuttaa yli 12minuutin erolla meihin. Päätämme lähteä juoksemaan lyhyen suunnistuspätkän pyöräilykengillä; Janne häviää kenkä-äänestyksen 2-1. Tällä päätökselle laskimme säästävän noin 2minuuttia ja juuri niin kävikin. Itse suunnistuspätkällä erot ei juurikaan muuttuneet, mutta vaihtopaikalle päästyämme, pääsemme heti Sievin Pi-Lin kantaan ja samantien ohi. Tässä vaiheessa kisaa omaan suoritukseen uskominen kantaa kauraa ja tsemppi porukassa kasvaa. Vielä kun raviradalle mennessä ero Sievin Pi-Li:in hieman kasvaa niin rastin 11 questin tehtävä raviradan ympärijuoksu viestinä sopii meille kuin nakutettu. Minä ampaisen sen suuremmitta kyselemittä lenkille pyöräilykengillä ja suhteellisen hyvin jalka nousee vielä tässä vaiheessa. Ari ehtii vaihtamaan piikkarit jalkaan ja hoitaa toisen kierroksen kunnialla kun Janne saa hoitaa finaalikierroksen pyöräkengillään. Erittäin nopeaa toimintaa meillä rastilla ja ero Sievin Pi-Liin kasvoi 3 minuuttiin. Kakkospaikkaa ei luovuteta pois enää tämän kisapäivän aikana.

Rastiväli 11-12, oli meillä ehkä eniten harkintaa vaatinein pätkä kun reittiä suunniteltiin. Ja niin se oli ilmeisesti muillekin: 4 joukkuetta, 4 aivan erilaista reitin valintaa. Niin ja turha kai sanoa kenen reitti oli nopein ja paras. Kiitos Jannen paikallistuntemuksen vedettiin rastiväli ilman riskejä ja lyhintä mahdollista reittiä. FreeAdventure teki "voimaharhautuksen" pohjoisen kautta isoja teitä kulkien, Sievin Pi-Li yritti keskeltä puskea läpi ja FCCB etelän kautta Kajaaninjokea sivuten. Me menimme keskeltä parhaita teitä ja hiihtolatupohjaa hyväksikäyttäen. Free Adventurea saimme noin 3 minuuttia kiinni; tuskin vauhdissa voitimme, mutta noin 3 km lyhempi matka meillä oli. Kuvassa hieman tarkempaa aika/matka-analyysia.

Loppusuoralla luulimme jo olevamme, mutta jotain "etiäisiä" oli ennen kuin rastille 14 päästiin. Hajonnat A-F, tiesi jotain; onko se hyvää vai oikein hyvää; ainakin maaliin oli vielä jokunen tovi matkaa. Juosten läksimmä matkaan ja näimme FreeAdventuren Hannun kiertävän sakkokierrosta A-questilla. Tämä ei lupaa hyvää. Minä hoidin kännypelailun kotiin Arin rällätessä "mopolla". Janne jonotti suunnistussimulaattoriin noin 5 minuuttia vielä sen jälkeen ku minä ja Ari oltiin omat tehtävät jo suoritettu. Janne suunnisti simulaattorissaa kuin olohuoneestaan jääkaapille olutta hakiessa ja ilman sakkoja selvittiin. Pikainen pyrähdys perhoslenkin keskiöön ja seuraavaa jonotusta kohti. Köysilaskeutuminen entisille "raja/maahanlaskujoukoille" ei tuottanut ongelmia, mitä nyt piti muutama minuutti ylimäräistä odottaa omaa vuoroaan; niin ja omalla tyylillä ei saanut laskeutua ;) Siitä sitten rinteen päälle järjestelemään renkaita ja sen tehtävän sakko ei juuri sillä hetkellä olisi ollut kovinkaan mukavaa: mäkilähtö juosten noin 100m alempana... Onneksi kuitenkin porukassa pelasi aivot vielä jotenkin ja ilman sakkoja selvittiin. Sieltä kohti D-rastia ja paljon minun odottamaa armeijan esterataa. Ai että, vanhoja muistellessa sai nautiskella radan läpikäymistä, olispa sen saanut vetää täysillä. No ehkä ens vuonna saa vetää sen ajan kanssa (vink vink ratamestari) ja sakkoa tulee jos ei pääse alle 3,5minuutin. Loppuhuipentumaksi pääsin vielä kastelemaan pyörän satulan pehmittämän takamukseni Hoikanlammessa, Jannen ja Arin ottaessa vielä loppuverryttelyt lammen ympäri. Niin teki hyvää käydä lammessa uimassa, vesi ei edes ollut kylmää. Ja pojat vapaaehtoisesti halusivat juosta, kummallista.

En koskaan eläessäni ole juossut aitoja ja meidän joukkueen iloksi pääsimme sen tekemään viimeisenä Lost in Kajaani tehtävänä; noin 300m aitajuoksu vesiesteineen ennen maaliviivan ylitystä.

Loppuyhteenveto

Olipa upea kisa, upea tiimi, upeat kisakumppanit ja upea syyskeli. Tästä kisasta ei paljon(?) voi enää parantaa, mutta jos pystyisi tämän tason säilyttämään niin se olisi hieno tavoite tuleville seikkailuille. Näin kipparina joukkueen suoritus oli erittäin tasapainoinen; ilman Arin vahvaa polkemista, tuulenhalkojana olemista, ei oltais tuota vauhtia pystytty polkemaan. Ilman Jannen suunnistustaitoa ja juoksuvauhdin ylläpitoa olisi saattanut matka olla hieman pidempi. Niin ja ilman minua joukkuetta ei edes olisi. Hah! Over and out. Minä kiitän.

Niin ja toinen sija kovassa porukassa lämmittää myös mieltä. Niin ja se palkinto. Tulokset,

MuddyX:ää Oulussa, HG Rogaininia Syötteellä ja miniRogainingia Jämillä; niistä se on kunnon syksy tehty. 

Aavasaksan Jotos 2013

Jotokselle…

Harza, Jarkko ja Rookie Ari

HyväFiilis II sija 2011, Kunto/kilpasarja kolmas sija 2012, Kunto/kilpasarja toinen sija 2013.. Eli ens vuonna on pakko lähteä haastamaan ja tavoittelemaan kärkipaikkaa jos vain paikat kestää. Tällä kertaa aloitan blogin lopusta ja eritoten analyysistä missä mentiin ”metsään” reissun aikana. Joukkueessa oli kantavana voimana edelleen Minä, Jarkko Piirto, ja Harri ”Harza” Määttä ja uutena tulokkaana ”Rookie” Ari Saastamoinen.

Aria hamuttiin joukkueeseen jo Geoparkin 24h pitkään kisaan, mutta henk koht menot estivät silloisen osallistumisen ja muutenkin "pätkä" Geopark oli minulle ja Harrille parempi vaihtoehto loppujen lopuksi. Jokatapauksessa Ari on hyvä jäsen PowerAdventurenTeamin rosteriin.

 

Jotos 2013 tulokset; miehet ja sekasarja

Kuten lupasin, analyysia kehiin. Jäimme tuloksissa siis miesten sarjassa toiseksi ja aluksi hieman statistiikkaa:

Juoksuosuudet

Jäimme juoksupätkillä kahdelle kärkijoukkueelle aika reilusti; 1. päivän aikana FreeAdventurelle 31minuuttia ja HMJ adventurelle (sekajoukkue) 30minuuttia. Toisen päivän aikana HMJ:lle 15minuuttia ja FreeAdv:lle 29minuuttia, ilman coasteeringin mukaan ottamista. Freeadventure karkasi meiltä juoksupätkillä ulottumattomiin ja HMJ ajoi meidät aina kiinni juoksupätkien aikana.

Maastopyöräily

Ekan päivän päättävällä pyöräilypätkällä häviittin FreeAdventurelle vajaat 20 sekuntia kun taas HMJ adventurea otettiin kiinni kolmisen minuuttia. Toisen päivän pyöräilyssä hävittiin FreeAdv:lle 10minuuttia ja reilut 18minuuttia nopeammin poljettiin kuin HMJ.

Melonta 

Melonta meni parhaiten: FreeAdventurea oltiin noin 16min ja HMJ Adventurea vajaa 36minuuttia nopeampia.

Koskien kuohuissa

Mutta sitten itse kisastooriin…

Saimme siis joukkueeseemme Saastamoisen Arin jonka tiedettiin olevan ”suhteellisen” kovakuntoinen kaveri polkemaan maastopyörällä (kävi Tahkolla polkemassa 120km vajaaseen 7 tuntiin Suomen huippujen kanssa ja sijoitus oli 20., hatun noston paikka ;). Työn jako oli selkeä: kapteeni (Jarkko) käskee/tsemppaa ja Ari&Harri toteuttaa… Täytyy sanoa, että yhdellä yhteistreenillä melonnan tiimoilta, oli yhteistyön sujuminen aika hataralla pohjalla, mutta luottavaisesti lähdettiin kisaamaan. Jarkko hoiti kapteenin/matkanjohtajan velvollisuudet ja saimme saman huoneen kuin edellisvuonna Aurinkovaarojen tiloista. Yölle hankittiin pizzat ja aamuksi sovittiin että Harza keittää puurot. Tässä vaiheessa Ari vielä tutusteli seikkailijoiden maailmaan. Reissua ennen käytiin ”muutama” facebook-keskustelu jossa mm varusteista spekuloitiin, mut suhteellisen kevyellä tietomäärällä Ari sai seikkailijan tulikasteen.

Koko jengi kasassa majoituksessa noin klo 1530 maissa ja siihen mennessä oltiin Harzan kanssa jo käyty reittiä hieman läpi. Yhdessä sitten aloitimme lopullisen reittisuunnittelun. Muutamia reittivalintoja oli tiedossa, mutta gps-seurannasta näkee ettei suurempia eroavaisuuksia reittivalinnoissa kuitenkaan kisan aikana nähty, paitsi ensimmäisellä juoksupätkällä tietenkin. Karttojen muovituksen jälkeen, pakolliset kamat reppuun ja linja-autoon. Jarkko tais olla viimeinen bussin nousija, eli tyypillinen loppusäätö piti tehdä.

Prologin "pikajuoksu"

Ennen lähtöpamausta järjestäjät vinkkasivat että ensimmäiselle rastille mennessä on 2 vaihtoehtoa, ja toisessa saattaa kastua. Jarkko otti kapteenin roolia ja ”käski” että jos pitää uida Harza hoitaa ja jos pitää juosta Ari hoitaa.. Lähtöpamauksen jälkeen saimme prologin kartan ja hitaasti mutta varmasti päätimme lähteä uimaan (siis Harza lähtee;). Me Arin kanssa jäimme kannustamaan. 

Saapuminen melonnan lähtöpaikalle

Prologista saimme kartan 2. rastipisteelle ja sinne lähdimme jonkin verran FreeAdventurea ja HMJ Adventurea perässä. Pienen hapuilun jälkeen pääsimme rastille 2 ja kanootit alle; FreeAdventure oli nykäissyt sellaiset 7min kaulan ja HMJ adventure oli vielä näköetäisyydellä. Harri perämieheksi, Jarkko Keulaan ja Ari keskelle. Eikun menoks.

1,2,3,4,5,6,7,8,9,10 VAIHTUU, 1,2,3,4,…jne sitä rataa lähettiin melontaa tahdittamaan.. Sovittiin heti aluksi että minä hoidan laskemisen joten vain Minä määräsin milloin vaihdetaan melonnassa puolta. Melonta tuntui suhteellisen luontevalta ja pian HMJ:n porukka tuli selkä edellä vastaan. Koskista emme olleet koskaan meloneet joten aina kosken lähestyessä minun ääni alkoi korottua ja tahti muuttua ”epämääräiseksi komentuleksi”. Tosin sillä eväillä laskimme kaikki kosket ja näin ensikertalaisena voi sanoa ettei paljon paremmin olisi koko melontapätkän kosket voineet mennä; muutamaa pohjakosketusta lukuun ottamatta. Ajoimme FreeAdventuren kiinni ennen 3. rastia ja pääsimme sitten beesiin juoksupätkälle. Kovina suunnistajina ottivat paluumatkalla meihin sellaisen minuutin kaulan, mutta "kaneettiin" päästessä oltiin taas beesissä. 5 rastin jälkeen oli heti pitkä koski ja Freeadventuren porukka joutui hieman sivuluiruun kosken alussa ja pääsimme siinä kuittaamaan heidän ohi. Siitä sitten meloimme 1h45minuuttia ennen kuin melontaosuus loppui.

1. Quest oli lintujen arvaamista: Lokki, naurulokki, kivilokki, kokki,…

Haloo! Ei mulla ollut hajuakaan mikä lintu on missäkin kuvassa, Harza ja Ari oli sentäs hajuilla. Yritettiin jonkin aikaa, kun 20min odotusaika ei houkutellut.. Oli meidän tiimiltä jäänyt biologian tunnit käymättä ja 16min arvailujen jälkeen keskityimme laittamaan pyörät valmiiksi ja valmistauduimme juoksupätkälle. FreeAdventure ”lottosi” linnut oikein ja pääsi 3min etumatkalle ekalle ”hämärä” suunnistupätkälle. Free Adventure lähti kiertämään oikean kautta ja me päätimme että mennään kelkkauraa pitkin suorinta reittä 8 rastille.

PRKLE! Oksia, mutavelliä, ojia, märkää, puita eikä urasta tietoakaan.. ”Ei täällä voi STNA juosta”, kuului peräpäästä kun yritettiin pitää vauhtia..

Nooh, parin kilometrin jälkeen olimme varmoja että KAIKKI muut on jo menneet ohi ja sitä rataa.. kuitenkin saimme käännettyä positiiviset fiilikset ylle kun löysimme kantava uran jossa ”hieman” vähemmän oksia, mutavelliä, ojia, märkää, puita, risuja ja saimme taas isomman vaihteen päälle. 

Toki meidän isovaihde oli suurin piirtein kakkonen muiden vitos vaihteeseen verrattuna, koska takkiin tuli tällä pätkällä se puolituntia. 

Pientä säätöä olisi ollut reittivalinnoissakin, mutta pidettiin alkuperäisitä valinnoista kiinni eikä alettu muuttamaan niitä kesken matkaa. Jarkolla tuntui eka kramppi reidessä matkalla kohti 10-rastia, mutta vauhti oli rauhallista eikä aiheuttanut sen suurempia ongelmia.

Matkalla kohti kymppiä törmättiin myös HMJ Adventureen. Kympiltä päätimme hölkytellä tietä pitkin ja se oli ihan ok ratkaisu; FreeAdv meni ko pätkän (rastiväli 10-11) 5min meitä nopeammin, mutta HMJ vain 30sekkaa nopeammin. Peräjulkkaa HMJ:n kanssa mentiinkin sitten maaliin.

Pizzat uuniin, miehet saunaan. Sen jälkeen pizzat napaan ja seuraavan päivän reitin läpikäynti. Minä kävin vielä katsomassa Passionattarien maaliin tulon ja hakemassa rasvaa ”arastaviin” paikkoihin. Huoneeseen päästessä Ari veteli sikeitä, kun minä ja Harza kieriskeltiin sängyissä vielä jonnin aikaa.. Aamulla pirteänä ylös, aamupala suuhun ja lähtöpaikalle. Edellisestä päivästä minun polvea hieman aristi, joten siihen pieni tukisidos ja eikun menoksi.

Toinen päivä

Toinen päivä starttasi vajaan 50m metrin nousulla noin kilometrin matkalla, jonka jälkeen pudoteltiin Aavasaksan huipulta alas; melkein 60km/h vauhtia!

FreeAdventure otti alussa muutaman minuutin kaulan ja myös HMJ Adventure otti noin minuutin kaulan meihin. Rastille 15 päästessä olimme ajaneet jälkimäisen porukan kiinni. Sieltä jatkoimme aikalailla samaa matkaa HMJ:n adventuren kanssa, kunnes alkoi ehkä matkan teknisin pätkä. HMJ:n nainen (jälkeenpäin selvisi että on SM-tason hiihtäjä) paineli joukkeensa miesten edellä ilman lukkopolkimia ja piti heille vauhtia yllä ("mikä soomalainen muija.. uuh").. Sopivassa kohdassa pistimme vauhtia lisää ja jätimme HMJ porukkaa noin 4minuuttia rastille 16 mennessä. Jokaiselle rastille mennessä Free Adventure lasketteli meidän nokan edestä ja näin tuntuma kärkijoukkueeseen pysyi hyvin läsnä. Aina rastille 20 asti. Yksi kerrallaan haettiin rastit ja jotenkin deJaVu ilmiö oli jokaiselle rastille mentäessä; ensin juntattiin ylöspäin 50-100m olevan vaaran päälle, matkalla ylöspäin FreeAdventure lasketteli alaspäin Ojan Hannun johdolla ja kelloaan vilkuillen.. Nousun jälkeen lasketeltiin alas ja HMJ adventure vinttasi ylös.. Tätä tehtiin sitten 5 kertaa. Kiitos ratamestarille, jerkkua tuli taas reisiin lisää.

Ennen juoksusuunnistuspätkää oli Quest 2 ja 3. Minä hoidin sukellustehtävän (johon meni ehkä 1 minuutti!) ja Ari kaateli kannuihin vettä; kolmas Quest oli siis erittäin mukava ja sopivan yksinkertaisen vaikea näin rasituksen alla. Kysymys: Miten kaadat 4litraa vettä viiden litran kannuun jos käytössä on 5 ja 3 litran kanisterit? Vastaus onpi tämän blogin lopussa.  Suunnistuspätkällä törmättiin Passion Adventuretterien HyväFiilis joukkueeseen, joka siinä vaiheessa oletettavasti piti kisan kärkipaikkaa omassa sarjassaan, koska Rigor Mortis tuli vastaan muutaman minuutin päästä. Suunnistus meni hyvin, tosin vauhti oli edelleen sillä kakkosvaihteella ja muilla vähintäänkin nelosvaihteella. FreeAdventure veti kaulaa meihin puoli tuntia ja HMJ otti meidän pyöräilypätkän etumatkan kiinni. Ei näin voi juosta kahta päivää peräkanaa!

Siitä sisuuntuneena otettiin sellainen 5minuutin kaula ennen Coasteering osuutta, joka sitten menetettiin kun etsittiin ekaa (32) rastia niemen nokasta.. Vesi oli sen verran matalalla että menimme suoraan niemen nokkaan, joka ei normaalisti ole veden pinnan yläpuolella.. Juuri kun leimasin rastia HMJ:n Pessan Markuksen pää nousi rantaheinikosta esiin ja näki minut että rastin. Se siitä etumatkasta. Maalissa edellisen päivän jälkeen eroa HMJ:hin oli heidän edukseen siis 1 minuutti eli toiseksi nopeimman titteli oli edelleen jaossa. Saimme nelos vaihteen silmään ja vedin porukkaa kohti viimeistä Coasteering rastia ojien kulmaan. Minulla ei ollut karttaa joten vedin tuntumalla peltojen länsireunaa vaikka itäpuolella, joen reunassa olisi mennyt kunnon polku. Noin vertailun vuoksi menomatka kesti 26minuuttia ja paluumatka 13minuuttia.. Tällä reitinvalinnalla HMJ meni meistä ohi ja leimasi rastin 36 monta minuuttia ennen meitä. Miksi olimme kuitenkin maalissa yli 5minuuttia ennen HMJ:tä? Tämä selvisi vasta maalissa kun juttelin Pessan Markuksen kanssa, he luulivat meidän jo menneen ja ottivat ison riski kulkemalla 36 rastilta lyhintä mahdollista reittiä vaihtopaikalle (sisälsi yhden ylimääräisen uintimatkan). Yllättäen se ei ollutkaan nopein reitti. Lady Fortuna oli siis reittivalinnassa tällä kertaa meidän puolellamme.

Maalissa siis toisena 1:08 voittajille jääneenä! Onneksi olkoon FreeAdventure!

Fiilikset kisan jälkeen koko porukalla oli kuitenkin erittäin positiiviset, isommilta pummeilta ja vammoilta vältyttiin, jos minun kipeää/kroonista polvea ei lasketa mukaan. Ja näin 4 päivää kisan jälkeen, polvi taas on suht normaali ja palauttavat lenkit on tehty. 

Uutta matoa koukkuun! Ja sehän on ihan kohta Lost In Kajaani, tosin joukkueen koostumus tulee taas hieman muuttumaan. Harza ottaa osaa kauden päätavoitteeseensa Nastolan Teräsmieskisaan  eli täyden matkan triathloniin, tsemppiä Harrille sinne!

Ai niin, vastaus Quest tehtävään: Kaada 3l kannulla 5l kannuun ensin 3l ja sitten 2l. Näin 3l kannuun tiedetään jäävän 1l. Tyhjätään 5l kannu ja kaadetaan sinne 1l 3l kannusta ja tämän jälkeen täytetään 3l kannu ja kaadetaan vitoseen. Yksinkertaista!

Adiaos!

SYÖTE MTB 2013

Juttelin hyvän ystävän kanssa puhelimessa ja hän mainitisi että ensi vuonna (2014) lähdetään kyllä SyöteMTB:lle ajelemaan maastopyörillä ja tänä vuonna käydään tutustumassa Syötteen maisemiin joskus syksyllä.. Kuinkas kävikään, yllytyshullu kun olen; katsoin netistä päivämäärän, jahas kisa ois reilun vkon päästä, takana Geoparkin krampeista palautuneet jalat ja kisaan mennessä ois yli 10päivän magnesium ja high5-elektrolyytti kuurit takana. Ja mikä tärkeintä suhteellisen neitseellinen Grand Canyon, uusi maastopyöräni odottaa kovaa käyttöä. Minähän lähden sinne tekemään Canyonille kunnon sisäänajon, katsomaan tuleeko samanlaisia kramppeja jalkoihin mitä ne olivat Geoparkissa ja tietenkin, ehkä tärkein, kisa toimisi erittäin hyvänä harjoitteena tämän vuoden vähäisten pyöräilykilometrien takia (takana pyöräilyä ~400km, ja sekin pääosin asfalttia/metsäautoteitä).

Kisaa ennen tutkailin reittiä ja nousuprofiilia; muistelin että Syötteellä oltiin poikien kanssa 4 vuotta sitten ja osa pätkästä oli hirveän teknistä jynkytystä; löytyy kivikkoa ja juurakkoa ja niiden yhdistelmää.. Ajatuksissa kävi että mitenköhän tekninen ajo sujuu vähäisten kilometrien takia, mutta ajattelin että siinäpä sitten treenaillaan…

Kisapäivänä virkkuna 5:40 ylös ja hipihiljaa alakertaan keittelemään puuroa ettei muut vain herää. Puuro napaan, kahvit termariin, kamat autoon ja matkaan. Suht reippaasti ajelin Syötteelle ja huomasin että noin 45min pidempää oisin saanut nukkua,  siltikin oisin ehtinyt hyvin jälki-ilmoittautumiseen. Mutta kerrankin ajoissa. Pikku levot autossa, kahvia&leipää ja sen jälkeen pyörää säätämään lähtöpaikalle; pyörään numero 378. Laitalan Olli (Lactid Acid Jukola joukkueesta) oli myös paikalla ja lähti ”kuumassa” ryhmässä klo 9.00. Muita tuttuja oli Ojalan Kaitsu, Valasmaan Harri, Männyn Mika ja muita MuddyX naamoja Oulusta.. Mukava reissu siis tiedossa.

Startti klo 9:15 ja sykemittari päälle. Otan alun suhteellisen vauhdikkaasti; ennen kisaa kuulin että Pikku-Syötteen päälle mennessä jonot hidastavat matkantekoa reippaasti enkä halunnut jäädä jonottelemaan. Ensimmäinen kymppi meneekin reiluun puoleen tuntiin ja meno tuntuu suhteellisen mukavalta. Krampeista ei tietoakaan ja elimistökin tuntuu olevan suhteellisen hyvin hereillä, syke aikalailla anaerobisen rajoilla. Tästä on hyvä jatkaa. Toiseen kymppiin kuluu aikaa noin 43minuuttia eli selkeästi teknisempi osuus edelliseen verrattuna; jonossa tulee tuherrettua, kun ei viitsi huudella ”latua”, ja muutenkin tekninen pätkä on parempi mennä varmemman päälle, hyvää reeniä. Puolivälissä toista kymppiä Ojalan Kaitsu ilmaantuu selän taakse ja menee hetki ennen kuin se tajuaa kenen ”beesissä” se tulee. Vaihdetaan pari sanaa ja päästän Kaitsun ohitseni kirmaamaan 30km sarjan menestystä kohden. Tankkasin ekalla ”nesteytys” asemalla muutaman kupin urheilujuomaa, muuten söin 1 geelin ja yhden Ride-patukan ennen 17km tankkauspistettä.

Helpoimmasta päästä olevaa kivikko single trackkiä

Matka jatkui kohta 30km merkkipaalua ja jälleen vauhdikkaampi pätkä, eli aikaa menee noin 34minuuttia. Puolimatkassa kilometrien suhteen ja aikaa mennyt 1:50h (3,5min/km, 16,3km/h). Tämän jälkeen vauhti hieman hiipuu, selkeästi ei osaa pitää vauhtia yllä kun ei ole näköpiirissä muita, mutta eniten vauhtia hidastaa teknisempi osuus; ei pysy pyörä suorassa vaan pyörät kiertää jokaisen juuren ja kiven päältä. Ennen 37km huoltopistettä keskivauhti tippui päälle 4min/km (15km/h); huoltopisteellä banaania&suolakurkkua suuhun ja huuhtelen alas 3 kupillisella urheilujuomaa. Tarjoilut vaikuttaa hyvältä. Ennen jokaista huoltopistettä otan reippaan annoksen suolaa omasta pussista, ja sitä kautta varjelen ettei kramppeja alkaisi syntyä; lieviä oireita oli ilmassa, mutta kertaakaan ei esim pohkeita krampannut koko reissun aikana.

Kun lähdin polkemaan Hanhilammen ympäri, fiilikset oli hyvät, voimia oli erittäin hyvin ja homma tuntui muutenkin maistuvan. Ajatuksissa kävi jopa että tämähän on kivaa hommaa, laitanpa musiikin soimaan... VIRHE!!! Tuloksena 2 puolivolttia: Oikea ranne mustaksi, käsivarsi auki, olkapää auki ja takapuoli&reidet mustelmilla; kiitos kuuluu liian kovan vauhdin, märkien juurakoiden ja henk taidon puute (ei korvissa soinut ”humppa”).. Onneksi selvittiin mustelmilla ja hieman aristavalla oikean käden puritusotteella. Anywai, maisemat tällä pätkällä on erittäin hyvät ja fiiliksetkin, kompuroinnista huolimatta, mukavat. Kolmesta neljänkymmeneen kilometriin vauhti oli edelleen 4min/km, kun taas 40-50km pätkä vauhti hiipui 4,8min/km.

Sykekäppyrästä näkee että kovempaakin oisin päässyt koska syketaso tippunut VK2 alueen keskivaiheelle. Voimia on, mutta viimeiset 13-15kilometriä on liian teknistä  meikäläiselle, muutamaa vauhdikkaampaa pätkää lukuun ottamatta. Onneksi loppu vedossa syötteen rinnettä ylös porukkaa on sen verran mukavasti että toisia tsemppaamalla mieli pysyy korkealla. Jostain syystä sykettä ei saa enää nousemaan anaerobiselle puolelle, tai edes lähelle sitä kynnystä, vaikka nousua kertyy viimeisen 5 kilometrin aikana se 200metriä (tässä vaiheessa GPS alkoi pätkimään eli en tiedä onko luvut miten todellisia). Pääosin pystyin polkemaan syötteen rinteen ylös, muutamia märimpiä ja liukkaampia kohtia lukuun ottamatta.

Loppu hyvin kaikki hyvin; maalissa aikaan 4:09, sijoitus 34. Tulos näin ensikertalaisen silmin on tyydyttävä. Lopun tekninen osuus jäi kaivertamaan mieltä ja se kun vauhtia ei pystynyt pitämään yllä aivan koko matkaa. Tietenkin vauhdin pitämiseen olisi tarvittu suurin piirtein samanvauhtisia kisakumppaneita että se viimeinen puristus olisi lähtenyt, mutta tällä kertaa poljin yksikseni melkein koko matkan. Toki motivoivaa minulle oli polkea siten, että tuli edelle lähteneitten selkiä vastaan eikä niin että minut olisi ohitettu kymmeniä kertoja.. Hauskaa oli ja tätä herkkua pitää maistaa uudemman kerran, ehkä jo VuokattiMTB:ssä. Seuraavaksi etelän leirille ja sitten Aavasaksan Jotos!